Epätodelliselta se jälleen tuntuu, mutta ensi-iltaan on enää vajaa viikko aikaa. Edessä on tätä tekstiä kirjoittaessa kolme läpimenoa ja kenraaliharjoitus ennen odotettua ja pelättyäkin ensi-iltaa. Näyttelijöistä lähestyvän esityskauden alkamisen voi aistia.

On ehkä hieman hermostuneisuutta ilmassa, pieniä epätoivon pilkahduksiakin vilahtelee ajoittain. Mutta hymy paljastaa kaiken. Virnuilemme toisillemme, kuin vain me tietäisimme suuren salaisuuden.

Teatterialue on pikkuhiljaa muuttanut muotoaan. Lavasteet ovat löytäneet paikkansa ja pukuhuoneissa roolivaatteet ja rekvisiitat ovat asettuneet taloksi esityskauden ajaksi. Kahvinkeitin takahuoneessa on aloittanut kesätyönsä ja äänitekniikan koppikin pursuaa tekniikkaa joka kesäiseen tapaan. Nurkista on luututtu pölyt pois ja pian saadaan äänenvaimennusmatotkin paikoilleen lämpiöön.

Jotakin unohdetaan, joka vuosi. Mutta niinhän se on, kun ihmisiä ollaan ja talkoilla tehdään.

Näytelmän viimeisten viilausten aika on käsillä. Lipunmyyntiteltta kootaan lähipäivinä, tehdään tarkastussiivoukset kahvioon ja vessoihin sekä pystytetään opasteet kylälle, että katsojat löytävät perille. Ja tehdään vielä tarkistuksia, varmistuksia ja tsekkauksia. Ja jotakin unohdetaan, joka vuosi. Mutta niinhän se on, kun ihmisiä ollaan ja talkoilla tehdään.

Tänäkin iltana tämä epämääräinen, toisilleen salamyhkäisesti myhäilevä ihmisryhmä kokoontuu teatterille. Kasvoilta voi lukea ajatuksen: ”Kohta se alkaa!” Salamyhkäisten hymyjen takana on jännä hyrinä rinnassa, ilo, malttamattomuus. Ensi-iltajännitys on täällä taas!

Ohjaajan näkökulmasta tunne on sama, mutta eri. Ohjaajan työ päättyy ensi-iltaan. Sitten voin vain nautiskella näytelmän ja näyttelijöiden sekä tekniikan ja kuiskareiden työn kehittymisestä ja näytelmän kokonaisuuden kypsymisestä. Ensi-illassa näytelmä on vielä osittain raakile, mutta esityskauden lopussa se on kypsynyt ja muokkautunut, kun alun paniikinomainen jännitys on vaihtunut jännittävään rentouteen ja varmuuteen. Sen muutoksen seuraaminen on ohjaajan näytelmä, työn hedelmä.

Esityskauden onnistuminen edellyttää kymmenien talkoolaisten työtä. Kaikille heille suuri kiitos! Lämmin kiitos myös Tohmajärven Teatteriyhdistyksen johtokunnalle jälleen kerran luottamuksesta ja yhteisestä työstä, sekä erityiskiitos ”kesätyöläisellemme” Timolle! En muista milloin punainen varasto-lavastemökki olisi ollut niin siisti, kuin nyt! Helpottavaa tietää, että paikat pysyvät kunnossa ja tavarat paikoillaan.

Toivon vilkasta ja aurinkoista kesäteatterikesää koko maakuntaan! Lopputuloksena nähtävä teatteriesitys on aina kovan uurastuksen tulos. Se on tehty ilolla, riemulla ja rakkaudella.

Mervi