Tilipäivää odotellessa

Meille harrastajanäyttelijöille ensi-illta on ensimmäinen ”tilipäivä” harjoituskauden jälkeen. Tai ainakin miulle se sitä on. Tili tulee, kun päsee yleisön eteen nauttimaan ja näyttämään, mitä työryhmä on saanut aikaan. Ja tilipäiväähän tätä kirjoitellessa ei ole enää kuin reilu viikko aikaa. Ihanaa!

Harjoitukset alkoivat jo marraskuussa, silloin tutustuttiin tekstiin. Lukuharjoituksissa analysoitiin testiä ja mietittiin roolivalintoja. Nyt voi viimeistään todeta, että roolitus onnistui hienosti. Tänäkin vuonna. Itsellä ensimmäisen kerran tekstiä lukiessa tuli tunne, että Jussi Vatasen roolin haluaisin tehdä. Se tuntui käyvän hyvin miun suuhun. Ja niinhän siinä kävi, että ohjaaja ”langetti” miulle sen roolin. Olin motivaatiota ja itsevarmuutta täynnä, hieno teksti ja mieluinen rooli!

Talven treenikausi työväentalolla pudotti ”taiteilijan” maan pinnalle. Tuli sellainen olo, että Vatasessa on niin paljon näyteltävää, että onko miusta siihen. Vaikeaa, erittäin vaikeaa. Tekstinoppimisen suhteen koetin kerrankin olla ahkera ja opetella vuorosanani hyvissä ajoin, ainakin auttavasti. Ja ilokseni huomasin, että näin oli tehnyt muutkin työryhmästä. Oli mukava harjoitella, kun ei ollut plari nenän edessä.

”Voihan vihtahousu tätä akattoman elämää” voisi helpostikin kuulua Teemun suusta.

Nyt, kun enskaan on aikaa reilu viikko, on harjoittelu taas hauskempaa, kun homma alkaa kulkea. Itse Vatanenkin on alkanut löytyä. Siihen on auttanut se, että tekstit alkaa olla päässä, voi keskittyä näyttelemiseen. Ja se Vatanen on löytynyt loppujen lopuksi melko helposti, saattaa siinä olla ripaus Teemuakin. Janne Hyytiäinen sanoisi ”Se hahmo on jonkin verran velkaa Teemu Jaatiselle”. Vai liekö Teemu velkaa Jussi Vataselle, mää tiijä. Nyt tulikin mieleen, että voihan sitä oppia ottaa roolihahmostaan, onhan ne usein suurmiehien ja suurnaisien kirjoittamia. Jotkut Vatasen repliikit kyllä kävisivät hyvin myös Teemulle. ”Voihan vihtahousu tätä akattoman elämää” voisi helpostikin kuulua Teemun suusta.

Ennen enskaria on edessä vielä neljä läpimenoa. Näytelmä alkaa kulkea monelta osin jouhevasti eteenpäin, parissa paikassa vähän sakkaa, mutta nekin saadaan kulkemaan pienellä hinkkauksella. Joten ei paniikkkia, mutta ei ole vara löysäilläkään. Roolivaatteet alkaa olla monelle selvää ja muu rekvisiitta. Teatterialuekin alkaa olla valmis ottamaan vieraat vastaan, kiitos siitä meidän työntekijöille ja Esamasalle.

Jotenka voin hyvillä mielin jo tässä vaiheessa toivottaa Teidät katsojat tervetulleiksi Tohmajärvelle Maiju Lassila –teatteriin nauttimaan Tulitikkuja lainaamassa –esityksestä!

Teemu Jaatinen