26-03-2012

 

Harjoittelua ilman käsikirjoitusta

 

On se muuten jännä, miten avuttomaksi sitä itsensä tuntee, kun pitää luopua käsikirjoituksesta ja muistaa repliikit ihan itse.  Mitä sitä tekee käsilläänkin tai mihin katsoo? Aikaa repliikkien välillä ja niiden aikanakin tuntuu olevan todella paljon.  Seisoako kankijäykkänä ja molottaa puheenvuorot ulos kitusista vaiko liikehtiä epämääräisesti ikään kuin jotakin tehden  vai mitä? Jos oikeasti olisin Kätkävaaralla, niin mitä mökin akkana mokoman kuvakkeen kanssa tekisin? Siis 70-luvulla. Vaihtoehtoja on monia ja niitä kokeillaan. Konstit on monet, sano akka, kun kissalla pöytää pyyhki. Rakas ohjaajamme kokeilee niitä nyt meihin saadakseen oikean säväyksen esille.

Nyt hiotaan tunnetiloja, liikkeitä ja paikkaa näyttämöllä. Uusiksi sijainnit menevät sitten kun päästään teatterin mäelle, jossa mittasuhteet ovat kohdallaan.  Nyt ne kuvitellaan.  ”Mitenkä se Pietari Aholainen sai sen Kätkävaaran alun perin?” ”Mikä on Pietun ja Aimo Hurskaisen suhde?” ”Näytä se, että oot vihanen.” ”Nyt ne hellimmät tunteet esiin.” ”Ajattele, että…”  ”Millaisissa oloissa Leena on kasvanut?” ”Onko tästä asiasta ollut puhetta aiemmin xx:n ja Y:n välillä?” ”Pottuileeko se?” Näitä ja monia muita kommentteja kuulemme harjoituksissa. Pikkuhiljaa sieltä löytyy oikea tunne ja syy siihen.

Joensuun kaupunginteatterista näyttelijä Olli-Kalle Heimo kävi tammikuussa opastamassa meitä kahden päivän ajan improvisaatioteatterin saloihin. Opetuksen hedelmistä olette jo saaneet nauttia Improtenttien näytöksissä, mutta kyllä harjoittelun tulokset huomaa myös kesän pitkän näytelmän harjoituksissa.Meitä ei kovin helposti saa sanattomaksi. Tekstiä (lue: päpätystä) tulee vaikka asian vierestä ja paljon. Sen ovat kuiskarit saaneet kokea.

Joken opettama totuus oli: näyttelemisessä on 10 % lahjakkuutta ja 90 % harjoittelua. Sen kun aina muistaisi.

Kätkäläistä muokataan nyt meidän suuhun sopivaksi. Osa tekstistä jätetään, osa poistetaan. Repliikkejä myös muokataan niin, että ne tulevat luonnollisesti suusta ulos. Tohmajärvellä on tavaramerkkinä ollut aito pohjoiskarjalainen murre.  

Tervetuloa kokemaan ja nauttimaan tohmajärveläisittäin tehdystä teatteriesityksestä!

 

23-10-2011

 

Morjensta päivää vaan täältäkin. 

Viime ja edellisenä torstaina taas ryhmä rämä kokoontui ja pidimme improvisaatioharjoitukset. 

Varsinaiset näytelmän harjoituksethan alkavat vasta tammikuussa mutta me muutama yli-innokas ja malttamaton yksilö ajattelimme kokoontua jo aikaisemmin.

Meno oli taas mukavan sekavaa, kuten tapana on ollut. Uskotteko muuten miten vaikeaa on liikkua hitaasti ja puhua nopeasti ja puhua hitaasti ja liikkua nopeasti. Mutta tulipahan jänismetsällä käytyä ja autokaupatkin syntyi. Eikä helppoa ole myöskään keskustella kysymyksillä hautajaisissa tai kertoa tarinaa käyttämällä pelkkää o-kirjainta. Kokeilkaapa itse!

Kartalta tipahtaminen kesken esityksen voi tapahtua kenelle tahansa, jopa kuiskaajalle. Ihan omasta kokemuksesta voin kertoa viime kesästä. Onneksi näyttelijät olivat ajan hermolla ja palauttivat kuiskarin kartalle! Ohjaajalla riitti lystiä. 

Ensi tiistaina lähdemme sitten oppimaan muilta, eli ryhmä rämä siirtyy katsomaan Joensuun kaupungin teatteriin Päästä irti-Irti päästä improvisaatioesitystä. Eiköhän sieltä joku oppi päähän tarttunune. 

Omat improvisaatioharjoitukset taas jatkuu varmasti lähiaikoina. Heitettiinpä ilmaan ajatusta tehdä muutamat harjoitukset yleisön kera. 

Ensi kesästä haaveillen, 
Johanna, joka loikkaa kuiskarin penkiltä lauteille ensi kesänä.

 

13-10-2011

Hei!

Tässä se nyt alkaa! No mikä?

Tohmajärven Teatteriyhdistyksen kauan odotettu blogi.

Blogissa on tarkoitus kirjoitella erityisesti tulevan kesän näytelmän työstämiseen, mutta myös teatteriyhdistyksen monimuotoiseen toimintaan liittyvistä asioista.  Sitäpä ei äkkiseltään arvaakaan, mitä kaikkea kulissien takaa löytyy…

Näyttelijäryhmän kanssa sovittiin, että blogia rustaavat epämääräisessä järjestyksessä  ja säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin Johanna ja Kirsi. Teatteriyhdistys ei ota minkäänlaista vastuuta tekstien sisällöstä, vaan sen kantavat kirjoittajat – jos kantavat. Tekstit ovat yhtä vakavamielisiä kuin tulevan kesän näytelmä Kätkäläinen.

Sitten itse päivän teemaan.

Kävimme Tampereella hakemassa innoitusta ja virikkeitä mm. Maailmanlopun hautaustoimisto –nimisen näytelmän ennakkoesityksestä. Se oli hauska,  mutta ennakkonäytös on kuitenkin aina ennakkonäytös. Esitys hioutuu kaiken aikaa, joten olisi mukava käydä katsomassa sama kappale vaikkapa vuoden päästä, kun takana on satoja esityskertoja. Helpottavalta tuntui, kun Silvennoinen purskahti nauruun, kun hänen olisi pitänyt vakavissaan uhota oppositiopoliitikko Sikana. Kannattaa käydä Tampereen teatterin nettisivuilla lukemassa, mitä tapahtuu, kun pääministeri valitaan suoraan BB-talosta, kulttuuriministeri on Ms. posliini  ja hautaustoimisto  kauppaa satoja varastoon jääneitä sekunda-arkkuja valtiolle….

Ensimmäinen kokoontuminen ensi kesän näytelmäporukan kesken on takana. Tällä kertaa vahvistettiin roolijako, saatiin harjoitusaikataulut ja repliikkivihot. Ei kun tavaamaan. Varsinaiset harjoitukset alkavat tammikuussa ja tahti on tiivis.

Improvisaatioissa oli uusia tuulia. Koettakaapa sanoa ”savikuppi”  intohimoisesti, raskaasti, epätoivoisesti, kevyesti tai pelokkaasti ja vastata samalla tavalla sanalla ”muovisanko”.

Miten sitten luontuu piispan ja diakonin välinen keskustelu normaalilla tavalla tai sitten lastennäytelmän tyylillä. Kokeilivatpa kaksi näyttelijää kaivosinsinöörin ja emännän välistä keskustelua päivittäisistä aiheista kauhutyylillä. Iski muuten kuulijoiden suoneen.

Kaikki edellä mainitut ja mainitsemattomat harjoitteet osoittivat, että ensi kesänä lavalla on yhteen hitsautunut porukka. Sopii odottaa, että pokka pitää ja tekstiä tulee vaikka maan alta. Tosiasiahan on se, että välillä ne oikeat repliikit unohtuvat ja pitää säveltää siihen saakka, kunnes pääsee taas repliikkikartalle.

Seuraavia improja odotellessa

Kirsi