Kesäilta. Kunnolla päälle ja ”pontso” kainaloon. Taskuun muutama markka. ”Etkö sie lähe?” Taisi olla ennemmin toteamus kun kysymys, sillä tänä kesänä sama oli kysytty useamman kerran.
Miten ihana olikaan koivukuja, jonka päässä häämötti ”kummitustalo” katsomon takaa. Itikan ininä musiikkina jatkoin matkaa. Vinttikaivon oikealla puolen oli pieni pöytä, jonka ääressä myytiin lippuja.
”Lastenlippu 2 markkaa”
Harmaaksi patinoitunut katsomo nitisi hieman, kun kiipesin vakiopaikalleni ”piippuhyllylle” vasempaan reunaan. Sieltä oli helppoa tarkkailla näytelmään valmistautumista. Heinosen Kallen tamma viuhtoi hännällään itikoita ja kärpäsiä renkituvan kulmalla ja pikkuinen potsi uinui lauta-aidassaan keskellä vihreää nurmea. Ihalaisen tupaa näköjään vielä viimeisteltiin; liina, kahvikupit. Näyttelijät kulkevat edestakaisin.
Yleisöä soljuu paikalle tasaisena virtana ja itikoiden ininä sekoaa puheensorinaan.
Varosen Teuvo haitarinsa kanssa saapuu katsomon nurkalle, eikä aikaakaan kun musiikki raikaa ja katsomo hiljenee. ”tulitulitikkuja lainaamaan” – ja tikkulootat lentävät katsomoon.
”Saisinpa mie joskus olla Ihalaisen Anna-Liisa.”
”Joko lie se Vatasen musta lehmä poikinut?” kysyi Anna-Liisa Kanasen Maijalta.
Katsomossa istunut pikkutyttö oli myyty. ”Saisinpa mie joskus olla Ihalaisen Anna-Liisa.”
Marraskuussa -17 se unelma sitten täyttyi, kun ohjaajamme Mervi minua kyseisellä roolilla siunasi.
Tulitikut ovat kyllä minulle tuttuakin tutumpi tarina, mutta silti Anna-Liisaksi ei muuntauduttukaan ihan käden käänteessä. Omat ennakko- odotukset ovat romuttuneet useaan otteeseen ja Anna-Liisa on pitänyt rakentaa uudelleen parikin kertaa.
Nyt treenit ovat loppusuoralla ja sovittelen päälleni vaatteita valmistautuen rooliin, joka on ollut unelmani kaikki nämä vuodet. Yritän täyttää ne valtavat haastavat saappaat, jotka olen itse omassa päässäni luonut.
Tehtävä ei ole helppo, sillä itsekriittisyyttä piisaa.
Anna-Liisan tunnetilat, odotuksesta, epätoivon ja surun kautta jälleennäkemiseen pistävät tämmöisen harrastelijan koville.
Uskokaa pois, unelmansa toteuttaminen on vaatinut enemmän töitä kun mikään edellinen rooli.
Ihalaisen Anna-Liisana toivotan teidät sydämellisesti tervetulleiksi Tohmajärven kesäteatteriin! (muistakaa pukeutua lämpimästi) Tänä kesänä esitettävä Tulitikkuja lainaamassa -näytelmä ei varmasti ole kopio kahdeksankymmentäluvulta, mutta itikoita lupaan teatterille täksikin kesää.
Tanja